Yrittäjä Merja Haapaniemen, 64, työpäivä jatkuu, vaikka hänen omistamansa Kymen Wienerin lounasaika on juuri päättynyt.
Keittiö alkaa olla siivottu ja yli jääneet ruoat korjattu kylmään. Haapaniemi jatkaa toimistossaan kirjallisia töitä, vaikka paljon mieluummin motoristimummo hyppäisi jo moottoripyöränsä selkään ja hurauttaisi kotiinsa Jaalaan.
”Silloin koen olevani villi ja vapaa, kun ei puhelin soi ja matka taittuu”, Haapaniemi kertoo Kouvolan Sanomille.
Haapaniemi tekee yrityksessään pitkää päivää. Aamu alkaa kello neljän jälkeen ja työpäivä päättyy kello 16. Päivittäistä sykliä hän kuvailee väsyttäväksi.
”Käyn kotona kääntymässä. Omakotitalossa olisi hommia vaikka kuinka, mutta harvoin niihin jaksaa enää työpäivän jälkeen tarttua.”
Haapaniemi on ollut keittiöalalla koko työuransa. Hän valmistui kokiksi ja kylmäköksi Ravintolakoulu Perhosta. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli Kouvolan historiallisen hotelli-ravintola Monrepos’n keittiössä.
Vuonna 1979 Haapaniemi aloitti työt Kymen Wienerin keittiössä. Lounaat eivät näytelleet vielä tuolloin yrityksessä pääosaa. Sen sijaan leipomo ja pitopalvelut vetivät hyvin.
Haapaniemi piti etenkin juhlapalveluiden järjestämisestä. Niitä tilattiin yritykseltä paljon.
Joulukuun 16. päivän vuonna 1999 Haapaniemi muistaa edelleen hyvin. Vuonna 1949 perustettu yhtiö oli talousvaikeuksissa ja ajautui lopulta konkurssiin.
Tuona synkkänä hetkenä 37-vuotias Haapaniemi tajusi, että henkilökuntaa odottaisi työttömyyskortisto.
Haapaniemi ei siihen suostunut, joten jotakin oli keksittävä.
Hän päätti perustaa uuden yrityksen. Osakkaiksi Haapaniemi kysyi tuolloin keittiössä työskennellyttä Heidi Mäkelää ja leipomossa työskennellyttä Kauko Hämäläistä. Kumpikin halusi lähteä mukaan.
Rohkea hyppäys yrittäjäksi kannatti. Vielä loppuvuoden 1999 aikana kolmikko perusti Kellomäen Herkkupaja oy:n, joka tunnetaan yhä Kymen Wienerinä.
Työt jatkuivat ja tilauksia sateli niin leipomon kuin pitopalveluidenkin puolella. Syöjiä riitti myös lounaspöydässä.
2000-luvun alkupuolella pankeilla ja monilla muillakin yrityksillä pyyhki hyvin. Haapaniemi loihti joukkoineen isojen cocktailtilaisuuksien tarjoiluja. Hän piti etenkin pienien cocktailpalojen näpertämisestä.
”Silloin oli ihan yleistä, että cocktailpaloja varattiin 200–500 hengelle. Ruokien lisäksi myös alkoholia kului paljon. Koko ajan availimme uusia pulloja”, Haapaniemi muistelee.
Paistopisteet veivät asiakkaita
Hyviä vuosia seurasivat huonot vuodet. Rahaa ei ollut kuluttajilla eikä yrityksillä, eikä sitä virrannut myöskään Kymen Wienerin kassaan.
Vuonna 2005 Haapaniemi joutui lomauttamaan henkilökuntaa. Taakse olivat jääneet ne vuodet, jolloin työntekijöitä oli ollut parhaimmillaan 23.
Matkan varrella osa työntekijöistä, myös Haapaniemen yhtiökumppanit Heidi Mäkelä ja Kauko Hämäläinen, ovat jääneet eläkkeelle.
”Nyt meitä on täällä töissä neljä.”
Yksi syy leipomo-kahvilan alamäkeen oli paistopisteiden tulo ruokakauppoihin. Ne veivät asiakkaita leipomosta vuosi vuodelta enemmän.
Kun väliin tulivat vielä koronapandemia ja totaalisulut, ahdingosta oli vaikea nousta ylös.
”Se oli kamalaa aikaa. Kun vihdoin saimme sulkujen jälkeen alkaa myydä lounasta asiakkaille, he joutuivat syömään ruoat pakettiautoissaan. Sisällä ja ulkonakin rajoitettiin asiakaspaikkojen määrää tartuntariskin takia.”
Monien asioiden summa heijastui leipomoon niin, että sen toiminta päättyi kaksi vuotta sitten.
”Kulut olivat suuremmat kuin tuotto. Se on huono yhdistelmä.”
Nykyisin kahvilassa myytävät tuotteet tulevat Korian leipomosta.
Haapaniemen aamut alkavat sillä, että hän panee pitkiä paistoaikoja vaativat ruoat hautumaan. Sen jälkeen hän alkaa täyttää sämpylöitä. Hän myös valmistaa lounaiden jälkiruoat.
”Aiemmin sämpylät tulivat omasta leipomosta. Parhaimpina aikoina täytin niitä aamun aikana noin 100. Nyt riittää, jos teen 40–50 päivässä.”
Koronasulkujen, raaka-aineiden hintojen nousun ja kuluttajien yleisen rahapulan jäljiltä lounasasiakkaiden määrä ei ole palautunut samalle tasolle kuin millä se vielä joitakin vuosia sitten oli.
”Sehän on selvä, jos rahaa ei ole. Ei silloin käydä ulkona syömässä, vaan ostetaan se, mikä edullisimmin saadaan.”
Yrittäjää ilahduttaa kuitenkin se, että suuri osa lounasasiakkaista on säilynyt yritykselle uskollisina.
Haapaniemi laskee kirjanpidostaan, että edellisen viikon aikana lounaalla kävi lähes 650 asiakasta. Keskimäärin asiakkaita syö Wienerillä noin 500 viikossa.
”Se on meille ihan hyvä määrä, koska olemme niin pieni paikka.”
Raaka-aineiden hintojen kallistuminen on pakottanut yrityksen karsimaan lounastarjontaa. Nyt pääruokia on kaksi, kun niitä aiemmin saattoi olla paljon enemmän.
”Hävikin estämiseksi meidän on mietittävä tarkasti, mitä kannattaa tehdä.”
Haapaniemi kyselee säännöllisesti asiakkailta, mitä he lounaalla mieluiten söisivät. Yleisin vastaus on, että kaikki maistuu, eikä erikoistoiveita nouse esille.
Eläketoive ei ole vielä toteutumassa
Yksi ruokalaji nousee lounaalla aina yli muiden.
”Lihapullat. Se on ylivoimaisesti suosituin ruoka.”
Yritys suosii paikallisia raaka-aineita ja uskoo konstailemattomaan kotiruokaan. Joka toinen viikko Haapaniemi tilaa Hasun lihakaupasta 25 kiloa sika-nauta-jauhelihaa. Hävikkiä lihapullapäivinä ei yleensä jää.
Toinen suosikki lounaalla on kaalilaatikko. Sillä on vankka kannattajakuntansa, vaikka ei mikään muotiruoka olekaan, Haapaniemi sanoo.
Haapaniemi ei ole luovuttanut, vaikka matkan varrella ura on ollut karikkoinen. Hän sanoo, ettei ole luovuttajatyyppi.
Yli 40-vuotisesta työurastaan työntekijänä ja yrittäjänä Kymen Wienerissä hän sen sijaan olisi nyt valmis luopumaan.
Joulukuussa yrittäjä täyttää 65 vuotta. Hänen harras toiveensa on päästä vihdoin eläkkeelle.
”Motoristimummona tekisin jotakin ihan muuta kuin työtä. Haaveilen etenkin siitä, että saisin vihdoin olla ihan kunnolla mummo kahdelle lapsenlapselleni.”
Kymen Wiener toimii samalla paikalla, jossa se on ollut vuodesta 1966 lähtien.
Leipuri Veikko Niemen aikoinaan perustama leipomo toimi alkuun Savonkadulla. Leipomon tulipalon jälkeen uuden leipomo-kahvilan paikaksi valikoitui Kellomäki.
Kiinteistössä on tilaa satoja neliöitä kahdessa kerroksessa. Tilojen ylläpito on kallista.
Kyselyjä lounaskahvilan liiketoiminnasta tai kiinteistön ostamisesta ei ole tullut.
Näin ollen Haapaniemen eläketoive ei ole vielä toteutumassa. Jatkajaa lounaskahvilalle ei ole tiedossa.
Haapaniemen omista lapsista toinen työskentelee äitinsä yrityksessä, toinen aivan eri alalla.
”He ovat nähneet läheltä, mitä tämä on.”
Haapaniemen yksi unelma on käynnistää Yamaha Dragstar 1 100 -moottoripyöränsä ja lähteä sen kanssa kiertämään Eurooppaa.
”Mutta sekin edellyttää ensin sitä eläkkeelle jäämistä.”
Lue myös: Ketkä ovat Suomen osaavimmat ravintola-ammattilaiset? Ehdota PRO-palkinnon saajaa
Lue myös: Tutun kebabyrittäjän paluu täytti ravintolan – Riihimäen maineikas Sükrü etsii työlleen jatkajaa
Lue myös: Uupumus ajoi Aram Behbodin yrittäjäksi – nyt hän tienaa yksityiskokkina ja ruokavaikuttajana
